Rakkaus koiriin syttyi 4H vaihto-oppilasvuotenani Skotlannissa 1988. Olin maatilaharjoittelussa yhdeksällä maatilalla ja jokaisessa perheessä oli koira tai koiria. Pääasiassa työkoiria Bordercollieita. Siis miten upeita koiria ja osa oli oikein taitavia paimentamaan ja osa muuten mukavia mutta "silly dumb", ei sovelly työ käyttöön. Kotiuduttuani aloin etsiä itselleni Bordercollieta ja sen sitten löysinkin 1989 keväällä. Paperiton uros Rolle muutti kotiini Vihtiin ja siitä kasvatettiin lehmä paimen. Itse muutin Lopelle 1990 mutta Rolle jäi isälle ja äidille töihin, koska täällä ei olisi ollut tarpeeksi työtä. Rolle sairasti epilepsiaa joka puhkesi kolme vuotiaana. Oireita tuli harvakseltaan. Kunnes keksimme syyn Rolle sai "väärää ruokaa", kun palattiin normaaliin oireita ei tullut. Rolle lopetettiin 15 vuotiaana.

Lopelle tahdoin myös hankkia koiran, kun talon vanha koira sekarotuinen Iitu kuoli vanhuuteen. Vuonna 1991 ostin Virosta vanhempieni tutuilta Kaukaasianpaimenkoiran Darryn. Tarri oli 16. suomeen tuotu kaukkari ja sillä oli tyttöjä jonossa odottamassa. Tarri sai kennelliiton paperit helposti. Tarri pääsi juoksutusliinasta joskus karkuun ja kerran sen oli joku hakannut marjametsässä tätä se ei unohtanut.Tarrista ei saatu hovikelpoista vieraiden ihmisten läheisyyteen, vaikka sitä koulutettiin ja koulutettiin. Omalle väelle se oli kuin lammas.

Otin Tarrin seuraksi Ginon saksanpaimenkoiran työlinjaisen, kevättalvella 1993. Tarri ei muuttunut, joten jouduimme lopettamaan sen kaksivuotiaana. Meillä ei ollut tarjota sille vartiointi työtä johon se olisi soveltunut.

Gino ei oikein menestynyt näyttelyssä, sai kolmos palkinnon. Mutta jälki ja tottis sujui kuin tanssi, kun sen taitaa. Kilpailuihin ei päästy kun Ginon kyynär jouduttiin leikkaamaan noin kaksivuotiaana nivelrikon vuosi. Eikä koira siitä oikein toipunut harjoittelu kuntoon. Koirasta tuli oiva ihana kotikoira joka ilmoitti tulijat kun auto kääntyi meidän tielle. Gino kuoli kuusivuotiaana suolitukokseen.

Ginon kaipuu oli suuri. Ostimme saksanpaimenkoira Akin 1999. Aki sairastui "kapiin" 8kk vanhana ja alle vuotiaana se lopetettiin usean antibiootti lääkityksen jälkeen. Akin iho näyte tutkittiin eelassa, löydös sikaripunkkeja. Aki oli allerginen sikaripunkille ja siihen ei ollut parantavaa hoitoa.

Kyllästyneenä rotukoiriin hankimme eläinsuojeluyhdistykseltä Leo Löytöeläimen. Alku sujui hyvin Leon kanssa pientä vartiointi viettiä lukuun ottamatta. Me yritimme karsia Leon hunoa käytöstä (murisi vieraille ihmisille). Leo alkoi laajentamaan reviiriään meidän tietämättämme naapuriin kilometrin päähän, josta naapuri ei tykännyt. Leoa alettiin pitämään tarhassa, josta se ei tykännyt. Leosta alkoi tulla vihainen koira, joka murisi meidänkin lapsille. Joten emme voineet pitää sitä.

Kolme vuotta olimme ilman koiraa. Lapset halusivat koiraa, mutta vanhemmat ei. Kunnes koirakuume iski minulle, kun tutustuimme Nowascotian noutajaan. Alustavasti oli sovittu kasvattajan kanssa koiranpennun hakemisesta. Mutta kasvattaja oli myynnyt pennun useamalle ja ilmoitti, että emme saa koiraa. Siitä pöyristyneenä aloimme etsiä uutta kasvattajaa. Aikani kun olin selaillut nettiä niin totesinn ettei Nowascotian noutaja olekkaan meidän koirarotu, ja sitten löysin Australianpaimenkoirat.

Australianpaimenkoirien pentuja ei ollut kovin paljon tarjolla. Soitin usealle kavattajalle, mutta heillä ei ollut pentuja suunnitteilla. Kunnes löysin pentueen missä oli vielä vapaita pentuja ja me menimme katsomaan Plöröä ja Peppiä. Minä olisin halunnut red tricolor natru Plörön, mutta kolme lasta äänesti blak tricolor narttu Peppin puolesta, joten varasimme Peppin. Peppistä emme odottaneet muuta kuin mukavaa koti koiraa, jonka lahjoja kyllä käytiin koittamassa niin navetassa kuin näyttely kehissä. Peppi menestyy näyttelyissä kohtalisesti ja navetalla erinomaisesti. Teveys tarkastuksessa kaksi vuotiaana todettiin A/A lonkat ja 0/0 kyynärnivelet, silmäpeilauksessa löytyi MRD, joka ei eläinlääkärin mukaan vaikuta jalostukseen mitenkään. Eläinlääkäri sanoi että kyllä näin mukavaa koiraa kannattaa muillekkin jakaa, kun tiedustelin onko meidän koirasta jalostuseäimeksi. Terveestä koirasta innostuneena kävin kasvattajakurssin 2007 keväällä. Silloin kun Peppi astutettiin heinäkuussa en tiennyt vielä hakisinko kennelnimeä.

Enisimmäinen pentue syntyi syksyllä 2007. Kennelnimi saatiin postista 16.1.2008 ja ensimmäinen pentue on siihen liitetty.

Peppin silmät peilattiin 30.7.2008 ja todettiin terveiksi. Pepille on anottu aikaa silmäpaneelitutkimukseen, kahden eriävän tuloksen takia.

Peppistä jätimme itsellemme Pilkun. Pilkku on nyt pärjännyt paremmin näyttelyissä kuin emonsa ja on erittäin kehityskelpoinen työkoiran alku.